Voimaannuttavaa lähiruokaverkostoitumista

Onpas minulla takana virkistävä, opettavainen ja voimia antanut viikonloppu!

Pääsin työni puolesta osallistumaan Maaseudun sivistysliiton Syökkö nää lähiruokaa? -hankkeen opintomatkalle. Kolmipäiväisen lähiruoka- ja luomumatkan osallistujat olivat pohjois-pohjanmaalaisia elintarvikealan yrittäjiä, hanketyöntekijöitä tai muulla tavoin "lähiruokauskovaisia". Matkaohjelman tutustumiskohteet olivat moninaisia, pääkohteen ollessa Helsingin messukeskuksessa järjestetyt Lähiruoka & luomu -messut. Käymisen arvoisia kohteita kaikki ja ihmeteltävää riitti uteliaille jopa siellä, missä myymälät olivat jo siltä päivää ehtineet sulkea ovensakin. Kyselemällä ja katselemalla varmasti jokainen osallistuja sai, kenties monikymmenvuotisesta alan kokemuksesta huolimatta, uusia tiedon ja innostuksen murusia omaan kokemuspankkiin talletettavaksi.

Tutustumiskohteiden kuvailun ja tapaamiemme alan ehdottomien asiantuntijoiden jakaman tiedon sijaan ajattelin kirjoittaa tähän blogiin muutaman rivin siitä, mikä saattaa olla tämänkaltaisissa opintomatkoissa kaikkein tärkeintä: osallistujaRYHMÄN vuorovaikutus, toistensa tukeminen ja kokemusten jakaminen. Epäilen, tai oikeastaan väitän varmaksi, että omatoimimatkailijana en olisi saanut murto-osaakaan kolmessa päivässä oppimastani. Vietimme bussissa, ruokailupaikoissa, yöpymispaikoissa, messuilla ja tutustumiskohteissa aikaa toistemme seurassa. Juttelimme niitä näitä, nauroimme, jaoimme kunkin kokemuksia lähiruokayrittäjän ja -toimijan haasteista, kohtasimme toisemme kanssaihmisinä. Voi olla helpottavaa, vaikka ajoittain raadollista, kuulla muidenkin kokeneen samoja ongelmia, joiden kanssa itse painiskelee työssään. Ryhmätöissä pystyimme jakamaan toisillemme vinkkejä esimerkiksi sopivien tuotepakkausten suunnittelusta. Elintarvikeyrittäjille yhteisiä, jokapäiväisessä työssä kohdattavia haasteita, joista ei tule juteltua toisten samassa tilanteessa olevien kanssa. Pelkäämmekö jonkun varastavan hienon ideamme? Onko toinen samaa tuotantokasvia kasvattava viljelijä välttämättä uhka omalle bisnekselle? Pitääkö hyvät ideat ja opit pitää visusti omana tietona, ettei kilpailija saa aiheetonta etua?

Bussin takaosassa matkustaessa pystyin seuraamaan matkaseurueen keskinäistä vuorovaikutusta. Hiljaista hetkeä ei lähes 30 hengen porukassa ollut, helähtäviä naurunpyrähdyksiä senkin edestä. Tiedetään, että pelkän faktatiedon vastaanottaminen neutraalisti vailla tunnetta ei iskostu muistiimme läheskään yhtä tehokkaasti, kuin (positiivisen) tunteen herättävä elämys. Siksi suosittelen jokaiselle työn raskaan raatajalle, elintarvikealan pienyrittäjälle: varaathan kalenteriisi edes silloin tällöin pienen loven ja sijoitat arvokasta aikaasi verkostoitumiseen. Pieni hengähdystauko arjesta, etäisyyden ottaminen omaan työympäristöön ja omien kokemusten heijastaminen muiden, olkoon sitten muiden yrittäjien, kuluttajien, hanketyöntekijöiden tai ihan muiden alan edustajien kanssa, virkistää omaa ajattelua. Kun katsoo omaa arkista pakerrustaan hieman eri vinkkelistä, on helpompi arvioida omaa toimintaansa.

Opintomatkoja, työpajoja, koulutuksia, seminaareja... Näitä eri toimijat tarjoavat yrittäjän hankeähkyyn saakka. Jokaiseen tilaisuuteen ei kukaan ehdi, mutta parhaat kannattaa valita päältä ja kokeilla sellaistakin, mitä ei joka päivä tule harjoitettua. Hanketapahtumien osallistujat antavat myös välitöntä, elintärkeää palautetta tapahtumien järjestäjille yhä paremmin tarvetta vastaavien toimintojen kehittämiseksi.

Toivottavasti tapaamme pian lähiruoka-asioissa!

 

Anna-Mari Simunaniemi

projektipäällikkö LaatuTuote-hanke

 

 

 

 

 

Lisää uusi kommentti

Plain text

  • HTML merkit ovat kiellettyjä.
  • Www-osoitteet ja email-osoitteet muutetaan automaattisesti linkeiksi.
  • Rivit ja kappaleet päätetään automaattisesti.
To prevent automated spam submissions leave this field empty.
CAPTCHA
Tämä kysymys esitetään, jotta lomakkeen automatisoitu käyttö voitaisiin estää.
Fill in the blank.

Historiaa

Ruustinna KartanoHaapaveden palvelu- ja luontoalan yksikön Noran historia alkoi vuonna 1892, kun paikkakunnan ruustinna (Eleo)nora Pöyhönen perusti pappilaan oppilaitoksen, jossa opetettiin kasvisten viljelyä ja käyttöä kansakoululapsille. Ruustinna tiesi, että kasvikset ovat taloudellisesti ja ravitsemuksellisia tärkeitä ruokatalouksille. Jatkossa ruustinna suuntasi koulutuksen nuorille naisille, joiden kautta tieto tuli varmimmin kotitalouksien käyttöön.

Lähiruuan käytön ja tunnettavuuden edistäminen kuuluu Jokilaaksojen koulutuskuntayhtymän tavoitteisiin. Ruustinnan ansiokkaan elämäntyön kunniaksi Haapaveden ammattiopiston puutarhamyymälän uusi nimi on Ruustinnan Puutarhapuoti.